Day 2: Pisimpään säilynyt poni

Toisen päivän haasteena näytän kuvan ponista, joka minulla on ollut pisimpään. Tämä poni on (muistaakseni) Lemon Drop.

Sain Lemon Dropin alle kouluikäisenä (ehkä viisi vuotiaana?) joululahjaksi Show Stablen mukana. Muistan vieläkin miten ilahtunut olin. Koska olin lapsena kova leikkimään poneilla, niin miltei kaikki lapsuuteni ponit ovat todella kärsineitä. Lemon Drop on yllättävän hyvässä kunnossa ikäänsä nähden

Muuta mukavaa ponista:

• Minulla ei ollut lapsena poikaponeja. En edes tiennyt, että sellaisia on olemassa. Lemon Drop sai siis usein olla perheen isä. Kaikki leikit alkoivat miltei poikkeuksetta sillä, että isäponit lähtivät matkoille.
• Nimesin ponin aikoinaan Pisaraksi. Poni on ollut leikistä riippuen, joko Herra tai Rouva Pisara.
• Lemon Dropin tuuhea häntä on toiminut varaosana monelle ponille. Mm. Newborn Snookums on saanut siitä pari kertaa itselleen uuden hännän (en silloin vielä tiennyt, että MLP karvaa voi tilata jostakin).
• Eräänä päivänä eräs neropattilapsi keksi, että poneja on kiva meikata. Enkä tietenkään jaksanut pestä niitä heti pois... Lemon Dropilla on yhä huulipunajäljet turvassansa. Arvatkaa vain harmittaako! Onneksi ne eivät näy kovin pahasti ponin asennon takia.