Lisää mekkoja Sifrelle

Aikaisemmas postauksessa vihjaisin, että omperin samalla rykäyksellä Sifrelle useamman mekon. Pitihän se testata, onko uusista kaavoista mihinkään. Tässä siis vielä kaksi mekkoa!

Valkoiseen mekkoon tein myös alushameen.

Ja alushame. Olen alushameeseen oikein tyytyväinen, sillä siitä tuli juuri sellainen, kuin toivoinkin. Alushame istuu napakasti ja kiinnitetään nepparilla takaa. Nepparikiinnitys ei kyllä ole mikään yllätys, kun kaikki tekeleeni kiinnitetään nepparinapeilla, mutta kuitenkin.

Helmassa on tylliä kahdessa kerroksessa, alemmassa neljän kerroksen paksuudelta ja ylemmässä kolmen kerroksen paksuudelta. Tylliä kului siis yllättävän suuri määrä.

Ja toinen mekko. Pidän kovasti tuosta mintun värisestä kankaasta ja sen kuosista. Löysin askarteluun tarkoitetun kankaan joskus Sinooperin ale -laarista.

Kummasta mekosta pidit enemmän?

Sifrelle mekko ja ompelun riemuja

Minifee Chloe sai viimeinkin itselleen nimen. Nukesta tuli Sifre. Löysin nimen listasta, johon oli koottu järjetön määrä suomessa keskiajan tuntumissa käytettyjä nimiä. Myös Adaira ja Edwin ovat saaneet nimensä kyseisen listan pohjalta. Tosin Adairaan vaikutti enemmän vuosia sitten lukemani Anu Holopaisen Syysmaa -kirjasarjan sankaritar, mutta nimen löytyminen vanhojen nimien listasta syvensi päätöstä.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin vahoja nimiä löytyy täältä. Tuosta on ollut paljon inspiraatiota muun muassa tarinoiden hahmojen nimeämisissä.

Ja tosiaan, postauksen tarkoituksena oli esitellä Sifren uutta mekkoa! Tyttö sai viimein oman asun, eikä sen enää tarvitse olla Adairan vaatekaapin armoilla. Aloitin prosessin tekemällä Sifrelle parit istuvat kaavat ja kuosittelemalla niitä. Tässä ensimmäinen mekkonen.

En ole ommellut aikoihin ja alettuani hommiin, muistin myös miksi. Alla olevat kuvat tiivistävät tunteeni.

Ompelukoneeni on täysin arvaamaton. Sen suopeuteen vaikuttavat kuun ja tähtien asento, lepertely ja uhkailu. Etenkin vasaran mainitseminen auttoi huomattavasti, sillä heti sen jälkeen kapistus alkoi tehdä kaunista tikkiä!

Kone takkuilee ilman mitään järkevää syytä. Tarkistin langat, kankaat, neulat ja kaikki mahdolliset oikein ohjekirjan kanssa. Samoilla kankailla, neulalla ja langoituksilla ensin toimii, sitten ei ja sitten taas toimii. Mitä vaikeampi paikka, sitä epävarmempaa toiminta on. Suoralla hameenhelmalla ei yleensä ole mitään ongelmia. Ensimmäisenä ompelupäivänä tuloksena oli takkua takun perään ja toisena taas huritteli melkein koko päivän mukavasti. Ihme kapistus.

Täytyy vielä mainita, että koneeni on vain reilu vuoden vanha. Mutta se on halpa perusmalli, eikä mitään hulppea ammattilaisvehje. Ehkä kalliimpi kone, olisi ollut luotettavampi valinta, mutta tämä osui aikanaan opiskelijan budjettiin.

Tämä oli samalla pieni "Sneak Peak" siihen mitä on tulossa. Noista ompelutakuista valmistui ihme ja kyllä pari mekkoa. Niistä lisää seuraavissa postauksissa!

Onko muilla vastaavia kokemuksia ompeluksien kanssa? Eli ompelukoneita, joiden mieli ailahtelee päivän mukaan? :)

Chloen ensimmäinen photoshootti

Chloe lainailee yhä Adairan mekkoa ja kenkiä. Pitäisi alkaa kasailla sille jo omaa vaatekaappia, eli kaivaa ompelukone kaapin pohjalta. Lisäksi neidolta puuttuu yhä virallinen nimi. Kaikesta päätellen olen antanut sille ihan liian vähän huomiota.

Ja sitten itse kuviin! Poikakaverin luota löytyi ihana arkku, jonka äärellä Chloe halusi poseerata.

Pidän hirmuisesti noista vihreistä silmistä.

 Kuvausten loppupuolella malli alkoi vähän väsyä.