Kaikki uudet neitoset

Kolmas uusi nukkeni, on blogissa jo vilahtanutkin minifee Sircca. Ostin Sircca -pään syksyllä ja se oli sellainen hankinta, joka vain täytyi saada. Päätin sen heti, kun näin Fairylandin uuden julkaisun ensimmäisen kuvan.

Alunperin haaveilin tämän pään haltiakorvaisesta eventtiversiosta, mutta kyseisen pään sai vain nuken fullsetin mukana. Lisäksi en ollut ainoa päästä innostunut, joten ne liikkuivat jälkimarkkoilla aika hurjissa hinnoissa. Tyydyin normaaliin versioon ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Sircca on livenä juuri niin nätti, kuin mitä ajattelinkin sen olevan.

Ostin Sircalle kauniin peruukin ja laitoin Makoeyesin silmät. Peruukki on pehmeää alpakkaa ja näyttää mielestäni upealta kaikkien nukkejeni päässä - paitsi ehkä poikien. Niille se ei jostain syystä oikein sopinut. Tilasin peruukin Etsystä. Meikki on firman oma ja niin nätti, etten aio vaihtaa sitä. Olen tosin harkinnut lisääväni hivenen väriä nuken huuliin.

Tämä nukke vaihtelee nykyisellään kroppaa minifee Celineni kanssa, koska sillä ei vielä ole omaa. Sinällään Lucywenillä eli Gisellellä on käytössään erään toisen Sirccan kroppa, jonka voisin vaihtaa tälle. Jos joskus vain löydän Gisellelle uuden. Hmm...

Lopuksi kimppakuva Mirwenistä ja Gisellestä, kahdesta muusta uutukaisestani. Tässä näkyy hyvin Fairylandin tannin ja normaalin ihon ero.

<3

Minifee Mirwen

Minifee Mirwenkin kotiutui minulle kahdessa osassa. Tällä kertaa ostin ensin kropan ja vasta kolme kuukautta myöhemmin pään. Yleensä homma menee toisinpäin.

Mirwen on ensimmäinen tanni minifeeni ja oikeastaan myös ensimmäinen tanni nukkeni. Hänellä on moe line kroppa. Ihonväri on minusta kaunis ja se näyttää ihanalta kuvissa. Nukella oli valmiina meikki sekä vihreät silmät. Pisamainen meikki on niin suloinen, että se saa toistaiseksi olla. Valkeat ripset taas tulen todennäköisesti vaihtamaan, samoin silmät. Lisäksi olen tilannut nukkea varten peruukin, jonka toivoin sopivan. Eli tyyli tulee muuttumaan vielä tästä!

Nuken nimi on Zinna.

Zinnalla oli valmiina valkoiset, lyhyet ripset. Tulen vaihtamaan ne jossain vaiheessa. Lisäksi nukella on hauskat kädet, koska ne ovat niin täysin eri asennoissa. Tämä antaa hauskoja poseerausmadollisuuksia!

Zinna lähettää kaikille suukkoja!

Minifee Lucywen

Sain käsiini minifee Lucywenin haltiakorvaisen pään. Olin haaveillut nuken haltiaversiosta siitä asti, kun se julkaistiin. Lucywenillä on kauniit kasvonpiirteet ja sellaiset juuri haltiahahmolle sopivat.

Tämän eventtipään sai ainoastaan ostamalla firmalta nuken fullsetin, joten en arvannut saavani sitä käsiini kovin helposti. Viime syksynä nukkeonneni oli kuitenkin huipussaan, kun toinen harrastaja halusi luopua omastaan ja vieläpä sopivaan hintaan.

Myöhemmin ostin päälle kropan toiselta harrastajalta. Kroppa on uuden mallinen minifee aline ja se kuului alun perin Sircca -nukelle. Eli on vain hitusen uudempi, kuin aiemmin hankkimani pää ja sopii hyvin yhteen.

Olin aika innoissani tästä uuden mallisesta kropasta. Tutkittuani sitä pikaisesti, en kuitenkaan huomannut suurta eroa vanhemman mallisiin kroppiini. Vyötärö on hitusen kapeampi ja sirompi ja kädet jäykemmät. Ehkä alan huomata enemmän eroja ajan myötä, sillä kroppaa on kehuttu kovasti.

Nukella on suloiset kädet! Nämä ovat ehkä suosikkini minifee -kätösistä.

Ja lopuksi pari kuvaa, joissa näkyvät ne ihanat korvat! Olen vähän heikkona haltiapäihin. 

Nuken nimi on Giselle ja sen tyyli tulee vielä muuttumaan paljon. Olen tilannut parit silmät ja peruukit, joista valitsen sopivimmat. Lisäksi meikki vielä vaikuttaa paljon ja tietenkin se, miten se onnistuu... Ei voi koskaan tietää mitä tulee, kun itse tekee! Ihan alustavasti mietin nukelle tummaa tukkaa, mutta jotenkin tuo valkea ja pinkit silmät sopivat hirmuisen hyvin. Saa nähdä miten käy!

Talvikuvia ja törsäystä!

Nappailin talvisen kuvasarjan Sifrestä. Ihanat villatamineet ovat toisen harrastajan käsialaa ja miiteistä ostettua aarteistoa.

Ostin jokin aika sitten Sifrelle uuden peruukin. Tämä on alpakkaa ja toisen harrastajan tekemä. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut alpakkaperuukeista, mutta en ole malttanut hankkia, koska ne ovat mielestäni melkoisen hintavia, eikä minulla ollut kokemusta niistä ennakkoon. Tämä peruukki oli kuitenkin myynnissä kohtuullisella hinnalla.

Ihastuin alpakkaperuukkiin välittömästi! Se on ihanan pehmeä, kauniisti asettuva ja helposti aseteltavissa kampauksille. Sekä tietenkin kaunis! Pidän hirmuisesti tuosta pinkin sävystä, sekä siitä, miten se sopii Sifren tyyliin. Hänellä oli siis ennen hennon vaaleanpunainen kuituperuukki.

Ja nyt seuraa nukkeilijan shoppailuholismin oireita...

Täytyy myöntää, että hullaannuin hieman tuosta villaperuukista. Hipelöytyäni sitä aikani, painuin Etsyyn ja aloin etsiä peruukintekijöitä. Hinnat vähän kirpaisivat, mutta lopulta tilasin sieltä toisen peruukin. Kun tämä kotiutui, niin huomasin, että se sopi täydellisesti suurimmalla osalle nukeistani. Yleensä peruukit sopivat ehkä yhdelle, jos edes sille (olen vähän nuuka niissä). Sovittelujen ja pitkän harkinnan seurauksena menin ja tilasin pari lisää. Ja sitten parin viikon päästä vielä pari... Osa peruukeista on "made to order", joten niiden valmistumisessa menee aikansa.

Jokin napsahti päässäni ja päätin, että nyt menee kaikkien nukkejen peruukit uusintaan kerralla. Tai ainakin suurimman osan. Sitten silmäni osuivat Frappzillan joulueventtiin, josta kerron omat kokemukseni vielä myöhemmin jahka peruukit kotiutuvat. Joka tapauksessa innostuin tilamaan sieltä peräti neljä peruukkia! Nämä peruukit on valmistettu soijasta, joka on materiaalina hieman erilaista kuin alpakka. Minulla ei ole kokemusta soijasta, mutta peruukit olivat niin hienoja, etten malttanut olla käyttämättä eventtiä hyväkseni. Hups. En edes uskalla laskea paljonko tuhlasin peruukkeihin marras- ja joulukuussa.

Eikä siinä vielä kaikki!

Tilattuani yhden nuken arvosta peruukkeja, päätin etten hetkeen osta yhtään mitään nukeille. En varmasti. 

Sitten aloin laskea keille kaikille pitäisi uusia meikki ja tilasin uusia meikkausvälineitä. Koska ne voidaan laskea taidetarvikkeisiin, niin niitä ei tarvitse ynnätä nukkemenoihin. Kätevää, eikö?

Meikkejä miettiessäni huomasin, että yksi nukeistani tarvitsee uudet uretaanisilmät. Käytin yhden iltapäivän siihen, että vertailin Oscardollin ja Makoeyesin silmiä ja selailin omistajakuvia netistä. Olen melko tarkka silmien suhteen ja ne ovat kalliita, joten niitä on hyvä hankkia harkiten ja tarpeeseen. Ja koska minulla on molempia merkkejä ennestään, niin olen todennut ne hyviksi firmoiksi. Lopulta päädyin Makoeyesiin, koska silmät tulevat ihmisnukelle ja Makolle oli ilmestynyt uusi silmäsarja: OZ. Täytyihän se testata!

Turvallisin postitusvaihtoehto oli EMS, joka on kallis. Niimpä oli fiksuinta tilata useammat silmät samoilla postareilla. Koska valinta oli vaikea, niin tilasin kaikki neljä vaihtoehtoa, joiden väliltä yritin päättää. Pari päivää myöhemmin ostin vielä yhdet käytetyt Oscardollin silmät.

"En osta mitään nukeille" -suunnitelmani kesti peräti kaksi viikkoa.

Onneksi kaikki tilaamani jutut tulevat tarpeeseen ja selittyvät sillä, etten viime vuonna hankkinut kovin paljoa uutta. Joskus sitä vain miettii, kuinka paljon rahaa vähästään tulee ihan vahingossa syytäneeksi nukkeihin. Ihan huomaamattaan. Keskusteltuani aiheesta muiden nukkeilijoiden kanssa, voin lohduttautua sillä, etten ole ainoa, jolle sattuu yllättäviä, nukkeaiheisia heräteostoksia!

Serafinan talvi

Serafina (minifee Mio) on virvatuli, eikä siksi viihdy veden tai pakkasen äärellä. Heitin hänet kuitenkin lumikasaan valokuvausta varten, koska kaikista nukeista on mukava saada talvikuvia. Serafina ei oikein ole elementissään tässä, mutta turhamaisena nauttii aina kameran edessä olemisesta.

Ratkaisin blogin valokuvien ongelman, josta kirjoitin edellisessä postauksessani. Latasin uudet kuvani Google photos -systeemiin, joka toimii kätevästi yksiin Bloggerin kanssa. Nyt kuvien lisääminen blogiin on helppoa ja ne jopa ilmaantuivat postaukseen siinä järjestyksessä, kuin niitä klikkailin, ilman että tarvii kopioida kuvien osoitteita/linkkejä, yms. Voin siis suositella, jos joku muu kärsii samasta ongelmasta bloginsa kanssa! Vanhoja kuvia tämä ei tuo takaisin, mutta ainakin uudet saa nyt ladattua.

Huono puoli tuossa palvelussa on se, ettei se anna jakaa kuvia sitten oikein muualle. Tällä tarkoitan erityisesti foorumeita. Palvelu luo kuvalle vain linkin, mutta sitä ei tietenkään saa näkymään kuvana foorumeilla. Eli tästä palvelusta oli iloa vain puolittain. Niimpä foorumikuvat täytyy edellään laittaa Flickrin kautta, joka taas ei tykkää Bloggerista. Ja koska en jaksa latailla samoja kuvia moneen eri palveluun, niin aina jokin osa harrastuksesta kärsii. Nooh, näköjään kaikkea ei voi saada ilmaiseksi! Mutta pääasia, että blogini pelittää jälleen.

Kadonneet kuvat ja blogin tauko

Terve!

Blogi on elellyt hiljaiseloa jo pidemmän aikaa. Syynä tähän ovat olleet gradu, muutto, uusi työ sekä niistä johtuvat omat kiireet. En ole kuitenkaan lopettanut nukkeharrastusta, enkä ole lopettamassa.

Minulle on syksyn aikana kotiutunut osissa kaksi uutta ja ihanaa nukkea sekä yksi pää. Olen iloinnut uutukaisista Instagram -tililläni, johon päivittelen yhä aktiivisesti kuulumisiani. Lisäksi laitoin tämän kirjoituksen oheen muutamia, tuoreempia nukkekuvia, joissa vilahtaa yksi uutukaisistakin!

Tuntuu siltä, että nukkeharrastajat ovat yhä enemmän siirtyneet IG:n puolelle. Mikä on ymmärrettävää, koska se on niin helppoa! Samoin olen tehnyt itsekin. Lisäksi Bloggerkin on hieman muuttunut, eikä ihan mieleiseeni suuntaan.

Jokin aika sitten, olin aikeissa jatkaa blogia, mutta kauhukseni huomasin, että kuvapankkini on muuttanut ehtojaan. Kuvat eivät enää näy! Koska olen käyttänyt samaa kuvapankkia vuosikausia, niin tämä oli kova kirpaisu.. Blogista katosivat miltei kaikki kuvat. Sama koskee myös muita blogejani ja bloggausinto tipahti pohjalukemiin. En ole lataamassa kaikkia kuvia uudelleen nettiin. Kadonneet ovat nyt kadonneita. Enkä ole vielä löytänyt uutta kuvapankkia, joka toimisi yhtä kätevästi blogieni kanssa.

Photopucketin muutos kirpaisi varmasti muitakin bloggaajia. Joten halaukset kaikille, jotka jäivät samaan satimeen kuviensa kanssa!

Blogin tulevaisuus on vielä sumuisa ja toivon, että saan intoa jatkaa tätä eteenpäin kuvapankin hässäkästä huolimatta. Edes harvakseltaan. Tämä blogi on minulle nimittäin rakas, sillä olen pitänyt sitä jo vuodesta 2011. Vuosien myötä blogin ilme ja aiheet ovat eläneet, mutta perus sisältö on pysynyt samana, eli keräilyharrastukseni. Perustin blogin alun perin iloitakseni My Little Poneista, sitten mukaan tulivat Monster High -nuket ja lopulta hartsinuket. Nuket ovat sittemmin vallaneet blogin, mutta minulla on yhä muhkea kokoelma poneja, vaikka en ole niistä niin paljoa hetkeen postaillutkaan.

Mutta asiasta pähkinään, toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana joulu! Ja toivottavasti täällä blogien puolella vielä liikkuu nukkeharrastajia. Tai toivottavasti blogillani on yhä tauosta huolimatta lukijoita!

Palaillaan! <3

Kuvatarina: Talvinen metsä

Irida ja Serafina kävivät metsässä seikkailemassa ja etsimässä Friiaa, jonka Serafina hukkasi rannalle viime kesänä (Auringonlasku 2). 

Serafina oli houkutellut Iridan mukaansa etsintäretkelle. Hän oli tutustunut ihmiseen etsiessään Friiaa. Aluksi Serafina oli suunnitellut eksyttävänsä Iridan suolle, mutta routainen maa oli estänyt Serafinan aikeet. Niimpä, hän oli aikansa kuluksi jutellut tytön kanssa ja alkanut pitää tästä. Tytöt eivät varsinaisesti olleet ystäviä, mutta yhteisen ystävän katoaminen oli saanut heidät tutustumaan toisiinsa.

Irida tutki innokkaana kaikkea näkemäänsä ja Serafina mökötti, koska talvi on synkeän vilpoista aikaa virvatulille.

"Ei näy Friiaa." Irida sanoi ja huitoi kädellään Serafinalle, jotta tämä tulisi lähemmäs.

Serafina laahusti Iridan vierelle kädet puuskassa. 

"Voidaanko mennä jo kotiin?" Serafina sanoi. "Jos Friia ei ole täällä, niin voimme yhtä hyvin lähteä. Täällä on kamalan kostea ilma. Varpaat ovat ihan jäässä."

"Olisit laittanut villasukat! Minä vielä tyrkytin niitä sinulle lähtiessä." Irida puuskahti. 

Serafina potki jalallaan maata, eikä vastannut. Oli raivostuttavaa olla väärässä, kun toinen oli oikeassa.

"Kiipeän kalliolle, sieltä näkyy kauas." Irida jatkoi ja Friia nyökkäsi.

Irida kiipesi kallion päälle ja ihaili maisemaa. Järvi näkyi metsän takana, vähän matkan päässä, mutta se oli pakkasen takia jäätynyt miltei umpeen. Serafina pyysi Iridaa kertomaan näkemästään ja Irida auttoi Serafinan ylös.

"Onkohan Friia vielä vedenväen luona?" Serafina kysyi huolestuneena. "Jos on, niin hän ei pääse pois jään takia."

"En tiedä", Irida vastasi. "Meidän täytyy tulla takaisin keväällä, kun jäät lähtevät."

Tytöt istuivat kalliolla hetken. Sammal pehmusti kiveä ja lämmitti hiukan takamusta. Lopulta Irida nousi ylös ja lähti tarkistamaan rantaa.

Serafina jäi istumaan paikoilleen. Virvatuli oli kesällä säikähtänyt pahasti vedenväkeä, joka oli kuiskaillut hänelle järven pohjasta. Kallio oli niin kaukana rannasta, ettei vedenväellä olisi sinne asiaa. Serafina istui paikoillaan ja heilutteli jalkojaan, kunnes Irida palasi. Irida kertoi rannan olevan jäässä ja hiljainen. Hän oli huhuillut Friiaa, mutta tämä ei ollut vastannut.

Aurinko alkoi laskea, joten tytöt totesivat päivän etsintöjen olleen siinä. He lähtivät paluumatkalle ja vannoivat palaavansa vielä.

Lunta, lunta!

Irida kävi talvisella retkellä ja ihasteli vasta satanutta lunta.

Kaunis pipo, neule ja sukat ovat hankintoja nukkemiiteistä.