Kuvatarina: Talvinen metsä

Irida ja Serafina kävivät metsässä seikkailemassa ja etsimässä Friiaa, jonka Serafina hukkasi rannalle viime kesänä (Auringonlasku 2). 

Serafina oli houkutellut Iridan mukaansa etsintäretkelle. Hän oli tutustunut ihmiseen etsiessään Friiaa. Aluksi Serafina oli suunnitellut eksyttävänsä Iridan suolle, mutta routainen maa oli estänyt Serafinan aikeet. Niimpä, hän oli aikansa kuluksi jutellut tytön kanssa ja alkanut pitää tästä. Tytöt eivät varsinaisesti olleet ystäviä, mutta yhteisen ystävän katoaminen oli saanut heidät tutustumaan toisiinsa.

Irida tutki innokkaana kaikkea näkemäänsä ja Serafina mökötti, koska talvi on synkeän vilpoista aikaa virvatulille.

"Ei näy Friiaa." Irida sanoi ja huitoi kädellään Serafinalle, jotta tämä tulisi lähemmäs.

Serafina laahusti Iridan vierelle kädet puuskassa. 

"Voidaanko mennä jo kotiin?" Serafina sanoi. "Jos Friia ei ole täällä, niin voimme yhtä hyvin lähteä. Täällä on kamalan kostea ilma. Varpaat ovat ihan jäässä."

"Olisit laittanut villasukat! Minä vielä tyrkytin niitä sinulle lähtiessä." Irida puuskahti. 

Serafina potki jalallaan maata, eikä vastannut. Oli raivostuttavaa olla väärässä, kun toinen oli oikeassa.

"Kiipeän kalliolle, sieltä näkyy kauas." Irida jatkoi ja Friia nyökkäsi.

Irida kiipesi kallion päälle ja ihaili maisemaa. Järvi näkyi metsän takana, vähän matkan päässä, mutta se oli pakkasen takia jäätynyt miltei umpeen. Serafina pyysi Iridaa kertomaan näkemästään ja Irida auttoi Serafinan ylös.

"Onkohan Friia vielä vedenväen luona?" Serafina kysyi huolestuneena. "Jos on, niin hän ei pääse pois jään takia."

"En tiedä", Irida vastasi. "Meidän täytyy tulla takaisin keväällä, kun jäät lähtevät."

Tytöt istuivat kalliolla hetken. Sammal pehmusti kiveä ja lämmitti hiukan takamusta. Lopulta Irida nousi ylös ja lähti tarkistamaan rantaa.

Serafina jäi istumaan paikoilleen. Virvatuli oli kesällä säikähtänyt pahasti vedenväkeä, joka oli kuiskaillut hänelle järven pohjasta. Kallio oli niin kaukana rannasta, ettei vedenväellä olisi sinne asiaa. Serafina istui paikoillaan ja heilutteli jalkojaan, kunnes Irida palasi. Irida kertoi rannan olevan jäässä ja hiljainen. Hän oli huhuillut Friiaa, mutta tämä ei ollut vastannut.

Aurinko alkoi laskea, joten tytöt totesivat päivän etsintöjen olleen siinä. He lähtivät paluumatkalle ja vannoivat palaavansa vielä.

Auringonlasku II (kuvatarina)

Ensimmäinen kuvatarina sai hieman jatkoa. Sama tilanne voi näyttää hyvinkin erilaiselta toisesta näkökulmasta. Toivottavasti pidätte!

Serafina istui rantakalliolla ja tuhahti kymmenennen kerran. Friia oli myöhässä. Serafina oli suostunut lähtemään kotoisasta metsästä, koska Friia oli pyytänyt kauniisti ja ties kuinka monta kertaa. Kun Friia oli lopulta anonut polviltaan Serafinaa mukaansa, niin tämä oli viimein  myöntynyt. Serafinaa oli nolottanut Friian puolesta, sillä hänen oma kunniansa ei olisi kestänyt polvistua, ei edes hyvän ystävän edessä! Ja nyt kyseessä oli ollut niinkin typerä syy, kuin pelkkä päiväretki järvelle. Serafina pudisti päätään muistellessaan tapausta. Hän ei aina ymmärtänyt Friiaa.

Tytöt olivat sopineet tapaavansa kalliolla auringon laskiessa ja se oli jo kadonnut horisontista. Jäljellä oli oranssinpunaisena hehkuva taivaanranta, joka värjäsi veden laineet värillään. Serafina rakasti auringonlaskun värejä, mutta inhosi vettä.

Serafina nyrpisti nenäänsä. Hänen olisi lähdettävä alas rantaan etsimään ystäväänsä. Friia oli pahasti myöhässä. Serafina oli virvatuli ja inhosi luonnollisesti vettä. Vedellä on paha taipumus sammuttaa ja saartaa kirkkain ja suloisinkin kipinä. Ja jos satoi, niin tulenhengen oli mahdotonta tehdä työtään. 

Serafina hivuttautui alas kalliolta ja hiipi lähemmäs vettä. Hän pelkäsi että milloin tahansa rantaan vyöryisi kylmä aalto, joka sammuttaisi hänen sisäisen liekkinsä ja raastaisi hänet mukaansa mustaan veteen.

Serafina katseli, miten pienet aallot murtuivat rantaan inhottavasti litisten ja tunsi voimakkaan puistatuksen. Hän mulkoili vettä uhkaavasti ja ajatteli: minä en pelkää sinua!

Serafina huhuili Friaa. Mihin ihmeeseen tyttö oli voinut kadota? Jos Serafinalla olisi sattunut olemaan useampi ystävä, hän olisi jättänyt etsimisen sikseen. Mutta hänellä oli vain Friia. Kukaan muu tuntunut viihtyvän Serafinan seurassa hetkeä kauempaa. Eikä Serafina sen puoleen edes välittänyt muiden seurasta. Hän oli kuluttanut vuosikymmeniä yksin suolla, ainoana päämääränään huijata lähelle eksyneet ihmisen suon silmäkkeisiin. Ja Serafina onnistui aina! Ihmiset olivat niin typeriä. Friian seuraa hän sieti, koska tämä ei ollut tavallinen ihminen. Friiassa oli jotakin enemmän, jotain syvempää. Mutta Serafina ei oikein tiennyt mitä, eikä Friia itsekään tuntunut tietävän.

Serafina alkoi hermostua. Hän oli liian lähellä vettä. Vedenpinta oli väreili hiljaa ja pienet aallot olivat kadonneet. Rannalla oli pahaenteisen hiljaista.

"Friia, missä sinä oikein kuhnit! En odota enää!" Serafina rääkäisi keuhkojensa pohjasta ja polkaisi jalallaan kalliota. Kalliosta kuului tömähdys ja Serafinan jalkaan sattui. Huuto kaikui vettä pitkin ja Serafina tuhahti jälleen. Hän tunsi miten tuli hänen sisällään kipunoi, kuten aina kun hänen tunteensa kuohahtivat.

Oli hetken hiljaista. Sitten Serafina kuuli ääniä. Ne tulivat järveltä päin. Serafina käänteli päätään kuullakseen paremmin. Järveltä kuului kuiskauksia. Äänet olivat huokuttelivia ja huokailevia. Ne kuulostivat samalta, kuin Serafinan laulu silloin, kun hän huokutteli ihmisiä luokseen. Serafina rypisti otsaansa. Häntä ei huijata hänen omilla tempuillaan! Serafina nosti nyrkkinsä ja heristi sitä vettä kohti.

"Senkin saastaiset vedenneidot! Painukaa takaisin sinne liejuiseen pohjaan mistä tulittekin!" Sanojensa vakuudeksi Serafina polki taas jalallaan maata.

Serafina hiljeni kuuntelemaan menikö hänen uhkauksensa perille. Veden äänet jatkuivat samanlaisina, kuin aikaisemmin. Sitten Serafina kuuli jonkun kuiskaavan Friian nimen. Ja hän tajusi järkytyksekseen, että olennot olivat vieneet Friian!

Serafina katseli ympärilleen avuttomasti. Vedenpinta alkoi taas väreillä, kun sen alla tanssi satoja vedenolentoja. Yksi virvatuli ei paljoa mahtaisi niin monelle vedenhengelle. 

"Päästäkää Friia pois!" Serafina huusi epätoivoisesti. Veden äänet kieltäytyivät tottelemasta ja sanoivat Friian viihtyvän luonaan. Neito oli itse tullu vierailulle.

"En usko teitä!" Serafina kirkui. 

Vastauksena järvestä kohosi aalto, joka murtui rantaan ja pärskäytti vettä Serafinan päälle. Hän kiljahti ja hypähti kauemmas. Srafina alkoi varovasti peruuttaa kauemmas rannasta ja pinkaisi sitten juoksuun. Hän palaisi vielä hakemaan Friian.

--------------------------------------------------

Punaisen sävyjä

Nukkekuvia selatessa tajusin, etten ole kuvannut Serafinaa vielä kovin paljoa! Tai ainakin kokonaisuudessa paljon vähemmän, kuin muita nukkeja. Sain nuken juuri sellaiseen saumaan, että opiskelukiireet painoivat päälle, enkä ehtinyt iloita siitä, niin ihana kuin se onkin. Onneksi ongelma on helposti ratkaistavissa ja nyt kesällä ehdin hemmottelemaan sitäkin.

Siispä kesäinen shootti Serafinasta! Punaiset palergoniat tuntuivat vetävän nukkea puoleensa.

Neiti virvatuli

Otin muutamia kuvia Serafinasta. Näissä tyttö on lainaillut vaatetta muilta nukeiltani, mutta tulen tekemään sille vielä omia vaatteita. Lisäksi jossain vaiheessa on suunnitelmissa hankkia nukelle vähän sopivammat silmät.

Nämä ovat muuten viimeiset kuvat tältä parvekkeelta! Muutin juuri uuteen asuntoon. En tosin ole ihan varma onko parveke yhtään kuvauksellisempi, mutta ainakin se on suurempi. Lisäksi talon takana on hiukan pöpelikköä, jossa voi jatkossa ottaa ulkokuvia hieman helpommin, kuin kaupungin ydinkeskustassa.

Kroppapostia (naku nukke varoitus!)

Posti toi kovasti kaivatun vartalon Fairyline Sia -päälleni. Ostin tämän toiselta harrastajalta. Minulla sattui olemaan hyvä tuuri ja pitkän etsinnän jälkeen löysin haluamani Euroopan sisältä.

Perinteitäni kunnioittaen nappasin kropasta ison kasan tervetulo- eli saapumiskuvia!

Oikea nukkelaatikko oli pakattu Iplehousen pahvilaatikkoon. Tämä tuotti pari sekuntia hämmennystä, kun vastaanotin paketin aikaisin aamulla ja vielä ihan unenpöpperöisenä. Onneksi postimies oli jälleen kerran komea! On kyllä hämmentävää, että miten ihmeessä nuket aina saapuvatkin niin... näyttävästi.

Olihan siellä piilossa Fairylandin minifee -laatikko!

Tässä vaiheessa hoksasin hakea pienen apurin mukaan. Illusia pääsi tällä kertaa kaveriksi.

Ja sieltä se löytyi! Laatikossa köllötteli ihana ja puhtaan valkea minifee moe line kroppa. Varsin rinnakas kaveri tämäkin, eikä rintavarustus ole edes suurin mitä firmalla on tarjota.

Erityismainintana vielä, että tämä kroppa on kuulunut alun perin minifee Lirialle. Liria julkaistiin kesällä ja Sia saman vuoden syksynä.

Kroppa posettaa kauniisti ja seisoo tukevasti.

Kädet ovat mallia nurmero yhdeksän. Minusta nämä ovat yhdet kauneimmista minifee käsistä, elleivät peräti sievimmät. Kävi hyvä tuuri, että kropalla sattui olemaan nämä kädet, sillä juuri nämä halusin Serafinalle.

Kroppa vitivalkoisen mekon rinnalla. Mekko on tehty täysin valkeasta lakanakankaasta. Tästä näkee vähän minkä sävyinen Fairylandin valkea ihonsävy on. Valkoisen rinnalla sävy on mielestäni sellainen kylmän kermainen, eli ei kellertävä, mutta ei kuitenkaan viherrä tai ole ihan paperin valkoinen.

Minifee Sia -pää ja moe line -kroppa. Kumpikin ovat vuodelta 2015. Värimätsi on silmiini täydellinen! <3

Pääpostia!

Nukkekokoelmani karttui jälleen hiukan... tai oikeastaan yhden pään verran. Ostin pään ulkomailta toiselta harrastajalta. Tarkoitus on hankkia tälle vielä ihan oma kroppakin.

Alkuun pari avaamiskuvaa.

Tadaa! Kyseessä on Fairylandin Fairyline Sia valkoisella iholla. Ihastuin moldiin heti, kun se julkaistiin. 

Sia on firman limited nukke, jota myytiin rajoitettu erä uudessa fairyline -kropassa. Sia on merenneito ja kropassa on mahdollista vaihtaa pyrstö jalkojen tilalle. En kuitenkaan tarvitse merenneitoa tai monimutkaista kroppaa, joten päätin etsiä Sia -pään käytettynä jälkimarkkinoilta, mikäli siis joku malttaisi luopua omastaan. Ja minulla oli hyvä tuuri! 

Tarkennuksena vielä, että pää sopii myös perinteiseen minifee kroppaan ja ajattelin ostaa tai tilata tälle sellaisen, kunhan sopiva tulee vastaan. Alla olevissa kuvissa Sia lainailee normaalin sävyistä minifee kroppaa Sifreltä.

Päällä oli valmiina custom meikki, jonka on tehnyt BlueRoseArkelle. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä nukelle aivan erilainen meikki ja tyyli, mutta ihastuin tähän rohkeaan meikkiin, kun näin sen livenä. Päätin muuttaa hahmon toiseksi ja pitää meikin toistaiseksi. 

Peruukki on täydellinen mutta silmät tulevat vielä vaihtumaan. Lisäksi päältä puuttuvat ripset, joten lisään ne sille jossain vaiheessa.

Olen todella innoissani tästä nukesta, tai oikeastaa päästä! Tälle sopii täydellisesti hahmo, jota kehittelin alunperin Pandoralle (minifee Risse). Edellä mainittu hahmo ei kuitenkaan sopinut Pandoralle, joten muutin sen toiseksi. 

Kunhan saan tälle kropan, niin alan kehittelemään hahmoa pidemmälle. Mutta ennakkotietona sen verran, että nuken nimi on Serafina. 

Serafina on virvatuli, joka elää Lapin soilla ja houkuttelee retkeilijöitä eksyksiin poluilta sekä silloin tällöin suonsilmäkkeisiin.